Äiti ja kaksi lasta ovat poissa - perhesurmaajan elämä jatkuu!
Aikani pysähtyi sunnuntaisen kuolinilmoituksen äärellä. Äiti ja kaksi pientä tytärtä. Mitä on tapahtunut? Tämän täytyy liittyä siihen perhesurmaan. Kyllä, siitä on kysymys.
Nälkä katoaa, pala nousee kurkkuun.
Jälkeenjääneiden läheisten voimattomuus tapahtuneen edessä on ylivoimainen. Silti, joudumme hyväksymään sen, että he jaksavat. Jos jaksavat.
Toisaalta, me ulkopuoliset emme tiedä, miten läheiset selviytyvät. Luemme vain otsikoita ja kuolinilmoituksia. Saatamme kauhistella ja tuomita tekijän. Uhrien läheiset eivät saa huomiota.
Perheenäidin ja kahden pienen tyttären kuolinilmoitus on raskasta luettavaa.
Heidän nimensä on tarina. Heidän aikansa on tarina. Heidän elämänsä on tarina. He olivat elämä ja tulevaisuus.
Heidän läheistensä elämä on tarina, joka jatkuu. Myös surmaajan.
Joskus, myös me, voimme joutua kokemaan vastaavan surun.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Uhrithan harvemmin saavat heti palstatilaa ja hyvä näin, koska asioiden käsitteleminen julkisuudessa heti tragedioiden jälkeen ei auta ketään. Sitten kun on oikea aika, saattaa henkilö kirjoittaa kokemuksistaan ja ne on sitten syytä lukea. Näin toimi mm. Petri Gerdtin isä Armas Gerdt, joka kirjoitti kirjan koettelemuksistaan.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121512848353_uu.shtml
Tällaisten aiheiden ajattelu on kuitenkin yksilölle vaikeaa. Tragedioita löytyy kuitenkin paljon ja jos jokaisesta nousee pala kurkkuun, joutuu sitten tarpomaan pala kurkussa loppuelämänsä jokaisen hetken.
"Jälkeenjääneiden läheisten voimattomuus tapahtuneen edessä on ylivoimainen."
"Jäljelle jääneet" olisi ehkä parempi ilmaisu.
Neuvotko siis ihmisiä olemaan varuillaan sen varalta, että joku perheessä pimahtaa, ja yrittääkin surmata sinut ja muut perheen jäsenet?
Ja toisaalta, neuvotko meitä kaikkia lukemaan tarkasti kaikki väkivaltarikoksista, murhista ja surmista kertovat uutiset, ja murehtimaan niitä mahdollisimman paljon?

Kommentoi 4 kommenttia