Parisuhteessa aborttiin pakotetun naisen loppuelämän helvetti!
Laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970/239
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Raskaus voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen naisen pyynnöstä keskeyttää:
1) kun raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen hänen sairautensa, ruumiinvikansa tai heikkoutensa vuoksi vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
2) kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus;
3) kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 17 luvun 22 §:ssä taikka 20 luvun 1–3 tai 5 §:ssä, 6 §:n 3 momentissa tai 7 §:ssä; (24.7.1998/572)
4) kun hän raskaaksi saatettaessa ei ollut täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta taikka kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta;
5) kun on syytä otaksua, että lapsi olisi vajaamielinen tai että lapsella olisi tai lapselle kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika; tai
6) kun jommankumman tai kummankin vanhemman sairaus, häiriytynyt sieluntoiminta tai muu niihin verrattava syy vakavasti rajoittaa heidän kykyään hoitaa lasta.
----
7 §Ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, jos siihen katsotaan olevan syytä, varattava odotettavan lapsen isälle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa. (6.4.2001/328)
-----
Alunperin aborttilaki on ollut turvaamassa naisia, joiden raskaudenkeskeytys on tehty epämääräisissä olosuhteissa ja siten aiheuttanut vakavia komplikaatioita, pahimillaan naisen kuoleman.
On selvää, että lain turvin abortin tekemisen kynnys on madaltunut. Vähiten keskusteluun on kuitenkin nostettu se, miten paljon parisuhteissa puoliso pakotetaan raskaudenkeskeytykseen.
Esimerkkinä voin kuvata parisuhteita, joissa nainen ilmoittaa miehelleen olevansa raskaana. Mies pelästyy, vaikenee ja miettii yön yli. Aamulla hän ilmoittaa naiselle, että ei halua lasta. Syitä löytyy yleensä liuta, jotka vain miehen mielestä ovat ylivoimaisia uuden perheenjäsenen tulolle.
Ehdoksi parisuhteen jatkumiselle mies voi ilmoittaa, että JOKO SUOSTUT TAI HAEN ERON.
Naisen hätä on massiivinen. Hän ei näe ulospääsyä. Mieli vaihtelee toivon ja epätoivon välimaastossa. Työpaikka, sukutai ystävät eivät saa tietää, että nainen on ollut raskaana. Vain hän itse ja aborttia vaativa mies tietävät.
Nainen varaa ajan klinikalle, valehtelee perheensä tilanteen, vahvistaa mahdollisella erolla tai taloudellisten resurssien riittämättömyydellä.
Abortti on tehty. Toimenpide on nopea ja tyly. Kukaan ei tue, keskusteluja poliklinikalla ei käydä. Kaavinta on suoritettu purkkiin, jossa sikiön alkio lilluu. Nainen on yksin tuskansa kanssa. Nainen tilaa taksin. Taksinkuljettaja näkee surun naisen kasvoilta. On hiljaa. Lopulta nainen toteaa hänelle - taisin antaa lapseni kuolla. Kuljettaja toteaa - tuleva lapsesi otettiin sinulta. Niin, nainen sanoo ja itkee lohduttomana.
Ennemminkin kuin sitä, onko abortti sallittu, olisi aiheellista nostaa keskusteluen aborttiin pakottaminen. Sitä nimittäin tapahtuu aivan liian paljon. Ja erityisesti perheissä, joissa naisen oma etiikka ei salli raskauden keskeytystä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ihan vinkiksi: Kannattaa käyttää sekä e-pillereitä että kondomeja samaan aikaan jos ei ole varma haluaako puoliso lasta. Turha tässä nyt taas uhriuttaa naista jos itse on ollut ajattelematon.
Niinpä - tämän jos syyllistävät puolisot tajuaisivatkin. Joskus vain käy niin, että nautinto on seurauksia vahvempi.
Lisään vielä, että kirkolliset tahot, kuten katolilaisuus tai jotkut lahkolaissuuntaukset vastustavat tiukasti aborttia. Tässä on kuitenkin nähtävissä ja asetettava suurennuslasin alle elämän realiteetit ja täydellinen vastustus.
Joustamattomuudellakin saadaan aikaan äärimmäisilmiöitä. Kumpikaan äärimuoto ei ole oikea. Hankalinta aborttilain tulkinnassa on se, kuka tai mikä terveydenhuollon työntekijä/työyksikkö subjektiivisesti tulkitsee lakia ja kenen vastuulle jää lopullinen päätöksenteko abortin suorittamisesta.
Se että parisuhteeseen liittyy vallankäyttöä, epätoivoa ja tuskaa ei ole ratkaistavissa lainsäädännöllä. Tämä julkinen kirjoittelu ongelmasta lienee myönteisintä vaikuttamista, mitä ongelmalle ylipäätään voi tehdä.
Oikea kirjoitu oikeassa paikassa.
Minäkin mietin, onko tämä lainsäätäjän asia.
Tätä varten pitäisi luoda kokonaan uusi rikosnimike, aborttiin pakottaminen, joka koskisi yhtä hyvin puolisoa, omia vanhempia tai terveydenhoitohenkilöstöä.
Jos nainen ei kuitenkaan tekisi aborttia painostuksesta huolimatta, saattaisi hänen turvaverkkonsa mennä siinä samalla, mikä olisi jälleen yksi syy tehdä abortti.
Tuollaisessa tilanteessa suosittelisin naiselle kyseisen parisuhteen välitöntä lopetusta.
Suhteessa on nimittäin sitten jo paljon muutakin päin seiniä kuin vain tuo yksi asia.
Eikä ihan kaikkia asioita voi laeillakaan korjata.
Useimmiten tuonkaltaiset parisuhteet, joissa tapahtuu alistamista, ovat jo niin kietoutuneet, että alistettu ei näe enää keinoja ulospääsyyn. Niinpä avunsaaminen mahdollistuu vasta siinä vaiheessa, kun alistetun mielenterveys horjuu ja padot aukeavat.
Aborttilain tulkintaa olisi kylläkin tarve selkiyttää - terveydenhuollon henkilöstön olisi ehdottomasti tunnistettava, onko kyseessä naisen itsensä tahto, vai onko kyse pakottamisesta. Tähän tuskin on kuitenkaan riittävää koulutusta vielä tarjolla. Potilaaksi hakeutuvan psyyken tunnistaminen voisi auttaa lääkäriä tekemään potilaalle ystävällisesti kysymyksiä, joiden avulla saattaisi löytyä polku todellisten abortin tarpeen syiden selvittelyyn.
Kyllä minäkin näen ettei tässä valtiovallalla ole paljoakaan tekemistä. Voihan sitä yrittää pakottaa, mutta nainen sinne kaavittavaksi menee ja jos hän päättää ettei mene, niin silloin ei mene.
Tämä(kin) on lähinnä parisuhdeongelmia joihin ei voida puuttua. Vain puolisot itse voivat päättää miten antaa toisen kohdella itseään.
Mirjami, nostit tärkeän näkökulman asiaan. Tiedän tapauksen 50-luvulta ja tämä nainen kantoi synkkää salaisuuttaan 40 vuotta. Siihen aikaan abortit olivat laittomia jonkun puoskarin tekemiä. Ko. nainen sai korkean kuumeen ja tulehduksen ja joutui sairaalaan. Sitten hän sai vielä kokea häpeää tekonsa takia. Ei sentään linnaan joutunut.
Ajat ovat tietenkin muuttuneet ja naisilla on tänä päivänä oikeus valita. Ikävä on, jos vieläkin asiat näin menee.
Aborttikeskustelussa on useimmiten vahvat asenteet vallalla. On selvää, että parisuhteiden sisällä tapahtuviin vallankäytön vääristymiin puuttuminen on käytännössä mahdotonta, ellei jompikumpi puolisoista hae apua.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 10 kommenttia